Kiusaaja / Romaani

Produced by Tapio Riikonen

KIUSAAJA

Romaani

Kirj.

MAURI JÓKAI

Unkarin kielestä suomeksi N. E. W. [Niilo E. Wainio]

Hj. Hagelberg, Tampere, 1892.

Emil Hagelberg & Kumpp. kirjapainossa.

I.

Kello oli kolme aamupuolella yötä, kun jätin “Sinikissan” ravintolan;
mutta miten nyt saisin aikani kulumaan?

Minusta kävi tuo elämä ikäväksi; — joka päivä samat laulut, ennestään
hyvin tunnetut kaksimielisyydestään; samat laulajattaret, toisella
vaalea toisella tumma tekotukka päässä; rähinä, olut, viini, punssi,
sikarit, hiusvoiteen haju, hurjat tanssit, tuuppaukset, huono samppanja
ja naiset, joille sekin kelpaa; tytöt, joita sinutellaan ja miehet,
joiden arvonimi on “lurjus”; ei ihmekään, jos tämmöisessä seurassa
menettää kaikki paremmat tunteensa.

Jos olisin kirjailija, niin harmissani ja ikävässäni kuvaisin elämää
“Sinikissassa” kasvavalle nuorisolle hyödylliseksi lukemiseksi, ja
lisäisin lopussa, että tämä on kuvailtu ihan todellisuuden mukaan ja
kaikella tarkkuudella, jotta semmoista elämää tietäisivät pelolla
välttää kaikki, jotka sitä eivät tunne, ja koettaisivat oman
kokemuksensa pohjalla oppia inhoomaan tuota ilettävää elämää. Voisin
kuvata sitä niin kauniisti, että olisi kauheata lukea.

Mutta kaikista märistä aineista pelkään minä enimmän mustetta; sitä ei
saa kukaan minua käyttämään; olkoonpa missä muodossa tahansa.

Mutta suoraan sanoen, ei olisi haitaksi, jos joku kirjailija ottaisi
kokoon kyhäelläksensä, mitä minä olen sauhut kokea.

Niinkuin jo mainitsin oli kello kolme aamupuolella enkä voinut tulla
päätökseen, minne nyt menisin.

Liian aikaista on mennä kotiinkin. Jos menen maata niin nukun
puolipäivään saakka, mutta tänään on suuri äänestys valtiopäivillä; jos
jään pois, niin puolueeni painattaa nimeni karkurien joukkoon.

Jos sentään olisin tuonut puolisoni kaupunkiin, niin olisi tiedossa
hauska työ, kun kohta kotiin saavuttuani tutkittaisiin: “missä olet
ollut?” Silloin saisin keksiä valheita toisen toistaan kauniimpia.
Onhan sekin huvitusta; vihdoin saisin aika nuhdesaarnan, onhan sekin
hauskaa, mutta menneenvuotiset tulot eivät sallineet sellaista
ylellisyyttä. Täytyy kärsiä tätä ikävää elämää!

Entä jos menisin Kasinoon, ehkä vielä tapaisin pelitoveria. Tosin he
näin aamupuoleen pelaavat suuria summia ja tänään on juuri minun
häviö-päiväni.

Entä jos laittaisin sähkösanoman valitsijoitteni esimiehelle kotia. Kai
hän tulisi hyvin iloiseksi, kun hän puoli neljän aikaan ajettaisiin
vuoteelta tiedolla, että on tullut sähkösanoma ja saisi lukea, että
Rotschild on tehnyt vararikon tai että Venäjän keisari on julistanut
tasavallan. — Kun vain tietäisin, josko tytöt tähän aikaan toimittavat
sähkösänomain lähettämistä?

Päähäni pisti ajatus. Menen kun menenkin P. Gerhardin vuorelle.
[Yksinäinen vuori Budapestissä, Unkarin pääkaupungissa, saks.
Blocksberg. Suom.] En ole koskaan nähnyt auringon nousua. Sanotaan
olevan sangen kaunis näky. Raitis tuulikin saa puhaltaa pois höyryt
päästäni. Paluumatkalla saatan sitte poiketa “Kolmen miekan”
ravintolaan, missä saa mainiota makkarasoppaa ja puhdasta
koiruoho-viiniä.

Kaikkia hullutuksia ihminen tekee kun on kiivastunut.

Gerhardin kukkulalle siis!

Tonavan sillalla tuli vastaani konstaapeli ja kysyi, minne menen?
Sanoin ajavani takaa varasta, joka oli varastanut Brasilian keisarinnan
timantit ja koettavani saada häntä kiinni. Nytpä konstaapeli
rukoilemaan, että päästäisin hänet menemään, hän ei koskaan enää olisi
minua estävä.

Saavuttuani sillan ensimmäisen osaston päähän, näin naisolennon
seisovan lyhtypatsaan vieressä.

Naisolento on jo itsestään jotain merkillistä mutta vielä merkillisempi
tämä näky sillankorvassa, lyhdyn vieressä kello kolmen aikaan
aamuyöstä.

Yllänsä oli yksinkertainen musta puku, hartioille kulunut nelikulmainen
huivi huolettomasti heitettynä, kädet paljaat, hattu rypistynyt, siinä
vanha sulka sivulla; mutta nämät puutteet korvasi runsaassa määrin
paksu sysimusta tukka, joka oli hämmästyttävän kaunis.

Kuullessaan narisevat askeleeni, poistui naisolento lyhtytolpan taakse
ja näytti kolkoin katsein mittaavan sillan ja virran väliä.

Minä seisahduin hänen selkänsä taakse, jotta hän äkäisesti veti
päähänsä huivin ja peitti sillä kasvonsa.

Tuosta suutuin minä ja astuin lähemmäksi.

— Älä pelkää, tyttöseni; vuosisatamme ja kansamme ei ole vielä niin
siveellisesti turmeltunut (nykyisen hallituksen kirousta tuottavan
järjestyksen kautta) että väkisin veisimme tyttöjä, kyllä ne ilmankin.
tulevat, kun heitä vähän vain katselee. Hyvästi!

Mutta kuljettuani toiseen lyhtypatsaasen saakka, en voinut olla
katsahtamatta taakseni.

Nyt näin tuon naisolennon äkkiä heittävän yltä huivinsa ja hattunsa, ja
kaikin voimin kiipeevän ylös sillan rintavarustukselle; — riensin
juuri paraaseen aikaan estämään häntä hyppäämästä Tonavan virtaan.

Ensiksi sain kiinni toisesta paksusta palmikosta. Näytti olevan oikeat

Pages: First | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | ... | Next → | Last | Single Page