Kaksi mestaria / Kansannäytelmä 1:ssä näytöksessä

Produced by Pseudonym: Urho Haapanen

KAKSI MESTARIA

Kansannäytelmä 1:ssä näytöksessä

Kirj.

URHO HAAPANEN [U. W. Walakorpi]

Hämeenlinnassa,
Boman & Karlsson,
1905.

Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.

HENKILÖT:

  Neulanen, suutari.

  Saksinen, räätäli.

  Maija, muuan 45 v. eukko.

  Aatami.

  Nuorisoa.

Näyttämö:

Metsäinen paikka. Taustana järvi saarineen.

(Aatami tulee pienessä hutikassa pullo kädessä; laulaa.)

Aatami:

Ja ei tämä poika se huolia tunne,
kanna ei tuskia rinnassaan.
Mieli tän poian se aina on nuori,
silmä se loistavi riemusta vaan.

Mieli tän poian se aina on nuori,
kieli tän poian se liikkuva on.
pullo tän poian se aina on täysi,
neste se siinä on loppumaton.

    Tyhjäksi pulloni käypi jos joskus,

    Jällehen täytehen täytän mä sen,

    nautin ja juon sekä laulan ja maistan,

    maistan, maistan ja tanssielen.

Kenpä se viitsiskin itkeä täällä
surra ja vaivoja vaikertaa,
armast’ on astua elämän teitä
miekkonen ken täällä käydä saa!

Mutta ei! Tämä laulu ei oikein tällä hetkellä sovellu, minun mieleni on
pimeä kuin yö, ja tämä vaalea neste ei voi minun suruani sammuttaa. Ah,
minun viuluni, minun kallis viuluni, miksi luovuinkaan minä sinusta,
miksi möin minä sinut yhden viinapullon hinnasta! Kuulkaat minua! Eikö
ole minulla suruhun syytä: tänä aamuna ei ollut minulla penniäkään
taskussani. Tunsin kurkkuni käheäksi. Menin viinakauppiaan luokse ja
panttasin hänelle viuluni, joka minua vuosia monia oli palvellut, jonka
säveleet minun mieleni kirkastivat ja sieluni kantoivat taivaitten
tupihin. Mutta iloa ei antanut minulle viina kuin hetkeksi. Viuluani,
sen säveleitä minä kaipaan! Vaan kukaan ei lainaa minulle rahaa
saadakseni ostaa sen takaisin. Mitä teen minä poloinen mies? (Ajattelee
ja kävelee). Mutta muistanpa jotakin. Minun takkini on jotensakin hyvä.
Heh! Minäpä menen ja annan sen viinakauppiaalle, niin ehkä saan
takaisin viuluni. Kummallista etten tätä seikkaa ennemmin huomannut. Se
oli visusti keksitty, ja sen päälle kannattaa ottaa ryypyt.
(Juo ja laulaa).

Laulan, laulan, enkä itke,
Surua mä tunne en;
laulan sekä välillä mä
pullostani maistelen.

    Laulaisin mä kullalleni,

    kulta jos se mulla ois;

    laulun kun mä hälle soisin,

    tottahan se suukon sois.

    Suukon yhden taikka kaksi

    Simasilta huuliltaan.

Pages: First | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | ... | Next → | Last | Single Page