Talvi-iltain tarinoita 1 / Kuninkaan hansikas. Linnaisten kartanon viheriä kamari.

Produced by Tapio Riikonen

TALVI-ILTAIN TARINOITA 1

Kuninkaan hansikas. Linnaisten kartanon viheriä kamari.

Kirj.

Z. TOPELIUS

Suom. Ilmari Jäämaa

Ilmestynyt ensimmäisen kerran

Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1909.

SISÄLLYS:

KUNINKAAN HANSIKAS:

     Kustaa III:n muistosta Suomessa.

  1. Helsinki: Suursaari.

  2. Suursaaren taistelun jälkeen.

  3. Savon erämaat.

  4. Rautasaari.

  5. Armollinen rouva.

  6. Valtakunnan rajalla.

  7. Ensi rakkaus.

  8. Kamarineuvos Sivert.

  9. Savonlinna.

 10. Ensimmäinen ruutisuoni räjähtämäisillään.

 11. Korkeakoski. — Kymi.

 12. Lennart Croneld ja hänen isoisänsä isä.

 13. Korpraali Turkki.

 14. Anjala.

 15. Kymenkartanon kalastajamökki.

 16. Kuninkaan hansikas.

 17. Jälkeenpäin.

LINNAISTEN KARTANON VIHERIÄ KAMARI:

1. Littowit.
2. Asessori Jaakko von Littowista.
3. Syrjäkosken Winterloo.
4. Luistinretki.
5. Ringa neidin seikkailu.
6. Arkkitehti.
7. Muudan seikkailu ja kaksi kosintaa.
8. Hovimestarin kertomus.
9. Viheriä kamari.
10. Kummittelua.
11. Herrallemme tehty tunnustus.
12. Väsymätön kosija.
13. Valinta.
14. Miljoona.
15. Jaromir Borotinin linnassa.
16. Talvinen retki.
17. Waterloon taistelu.
18. Waterloosta paluu.
19. Aallotar ja kysymys.
20. Viimeinen ilta Linnaisissa.
21. Kiusaus.
22. Yöllisiä vieraita.
23. Kohtalottaren uhri.
24. Viheriän kamarin kummitus.
25. Winterloo, Kaarle-Szistovo-Littow ja Viheriä kamari.
26. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Viiteselitykset.

KUNINKAAN HANSIKAS

Historiallinen kertomus Kustaa III:n ajalta

1. KUSTAA IIII:N MUISTOSTA SUOMESSA.

Siihen aikaan, jolloin Regnérin “ensimmäiset alkeet” sisälsivät
suunnilleen kaiken sen historiallisen tiedon, mitä suomalaisen
koulupojan arveltiin tarvitsevan oppia, ja ennenkuin vielä Ekelund
vainajan tarinoita alettiin käyttää makupaloina, joilla poikia
houkuteltiin mieltymään karvaaseen luettavaansa, oli meillä nuorilla
kaikenlaisia kummallisia ajatuksia menneistä ajoista. Historia oli
mielestämme suuri, vanha, tomuinen kaappi laatikkoineen ja
laudakkoineen, jotka oli liimattu aivan täyteen nimiä tai vuosilukuja
ja joille oli määrättyyn järjestykseen asetettu kuninkaiksi,
keisareiksi, paaveiksi tai sulttaaneiksi nimitettyjä posliiniukkoja.
Niillä ukoilla, joita muuten maalailtiin mustiksi ja valkoisiksi miten
milloinkin sattui, ei mielestämme ollut mitään muuta tehtävää, kuin
sotia keskenään ja siten solmia rauha sekä siirtyä hiukan sijaltaan
hyllyllä. Mutta koska tuo kaikki oli vaivalloista muistaa ja
unohtaminen tuotti vain patukkaa, niin emme ymmärtäneet, hyödyttivätkö
nuo historian kuningasten teot oikeastaan muuta, kuin että hankkivat
meille lukemista vastuksiksemme. Mielestämme oli jokseenkin tarpeetonta
temmeltää noin jälkeentulevien kiusaksi, ja meidän puolestamme olisi
kyllä saatu sulkea tuo vanha kaappi, panna se johonkin nurkkaan ja
antaa posliinikuninkaitten parhaan kykynsä mukaan tapella tomuisista
hyllyistään.

Luulen voivani sivuuttaa sen ajan, joka sitten seurasi Fryxellin
kertomusten ensi osan mukana, ja senkin, joka myöhemmin tuli tuoden
seurassaan Ruotsin muistelmakirjallisuuden. “Ensimmäisten alkeiden”
aikaiset oppilaat alkoivat silloin vähitellen käsittää, että tuossa
vanhassa kaapissa oli muutakin kuin vain posliiniukkoja, vuosilukuja ja
nimiä — että niiden takana seisoi kärsivien, kukoistavien tai
kuihtuvien kansojen syviä, sankkoja rivejä, iäti kuohuvia intohimoja,
ääretön määrä ihmissydämiä, jotka nyt ovat lakanneet lyömästä, mutta
jotka elämän lyhyinä hetkinä ovat kuten meidänkin sydämemme sykkineet
surua ja iloa, rakkautta ja vihaa, voitonriemua ja epätoivoa —
kaipaavia, taistelevia, vertavuotavia sydämiä, jotka, kuten
koralliriuttojen työpajat, lukemattomina ja nimettöminä olivat
rakentaneet niitä korokkeita, joilla posliiniukot seisoivat ylhäisessä
asemassaan laudakoillansa. Saatiinpa vielä vähäinen aavistus siitäkin,
ettei kaappi ollut alhaalla asuvien puusepänoppipoikain kyhäämä, vaan
suuren Mestaripuusepän teos, hänen, joka oli tehnyt laudakot omaa
erityistä tarkoitustaan varten ja antanut työmiestensä, kansojen,
valmistaa seinälaudat sellaisiksi, että ne liittyivät kokonaisuudeksi
ja muodostivat hänelle tarpeellisen huonekalun maailmankamariin.

En tiedä, onko tuo tuiki ymmärtäväinen, tuiki kuiva ja omasta

Pages: First | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | ... | Next → | Last | Single Page