Paavo Nissinen: Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta

Produced by Tapio Riikonen

PAAVO NISSINEN

Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta

Kirj.

GUSTAF HENRIK MELLIN

Suomentanut Antti Jalava

G. L. Söderström, Porvoo, 1879.

SISÄLLYS:

     Alkulause

  I. Tappelu Lapualla

 II. Liuhtarin palo

III. Maatalo Kurussa

 IV. Tampere

  V. Paavon kotitalo

 VI. Erämaa

VII. Iinsalmen tappelu

Alkulause.

Kaksi Suomen urhoollisen armeijan loistavimmista tappeluista ynnä
muutamat kohtaukset Tampereella ovat antaneet aihetta tähän pieneen
kertomukseen. Se perustuu siis todenperäisiin tapauksiin, jotka ehkä
monelle ovat tutut. Vaanjunkkari Roth’in ja vältvääpeli Spof’in, niiden
rohkeain sissein, yritys katkaista kenraali Rajevskin koko sotajoukko
on vähän tunnettu, vaikka toinen heistä vielä lienee elossa
kotipaikassansa. [Kirjoitettu viidettäkymmentä vuotta takaperin.
Suoment. muist.] Ulkomaan sanomalehdet siltä ajalta sisälsivät tosin
Pietarista sen tiedon, että “kenraali Rutt ja amiraali Spuff”, joka
muka oli laivaston päällikkönä Suomen sisävesillä, olivat piirittäneet
Rajevskin, mutta asian todenmukainen laita on tässä kerrottu. Evesti
Gek, joka itse on kirjoittanut elämäkertansa, on siinä perheensä
onnettomista kohtaloista sodan aikana ilmoittanut muutamia seikkoja,
joita myöskin on käytetty.

        Somap’ on sotahan kuolla,

        Kaunis miekan kalskehesen.

Kalevala xxxvi: 31, 32.

I.

Tappelu Lapualla.

Lapuan kylän edustalla oli kenraali Rajevski asettanut sotajoukkonsa
edulliseen asentoon. Hevosen selässä, upsieriensa keskellä, katseli hän
muutamalta kylän vieressä olevalta mäeltä asemataan; hänen sydämensä
sykki levottomasti, sillä syvät huolet raskauttivat hänen mieltänsä.
Silmäillessään sotilaitansa ei häntä enää kohdannut heidän raikkaat
hurranhuutonsa, osoitukset voiton ilosta ja miehuudesta. Kääriytyneinä
ryysyihin lepäsivät he, kivärit vieressänsä, laihoina ja nääntyneinä
tanterella.

Kääntäessään silmänsä muutamaa loivaa mäkeä kohti, jota pitkin tie
metsäkunnailta päin johdatti alas kylään, katseli kenraali, syvästi
miettien, synkkää metsää, jonka etäisessä sisässä kahakka, ankara kuin
ainakin tällä sotaretkellä, riehui. Eräs ajutantti oli ilmoittanut
hänelle, että etujoukko pakoitettiin takaisin päin. Hän päätti
sentähden pitää tappelua Lapuan viljavassa laaksossa, jossa hänellä oli
tilaisuus paraimmalla tavalla käyttää suurta joukkoansa.

Oli Heinäkuun 14 päivä 1808, ja viljapellot, joita ratsuväki osaksi oli
tallannut, seisoivat leikkaamatta. Rajevski oli asettanut vasemman
sivujoukkonsa niihin avaroihin ruispeltoihin, jotka olivat läheisen
Isokylän edessä, jonka lävitse tie hänen asemansa takapuolelta meni
Uuden Kaarlepyyn kautta Vaasaan. Yksi patteri puolusti tätä sivujoukkoa
ja suojeli tietä. Oikea sivujoukko seisoi Liuhtarin kylässä Salmin tien
vieressä. Tässä kylässä lepäsivät Venäläisten haavoitetut ja sairaat,
ja takapuolelle kylää, joka oli likinnä niitä kunnaita, joilta
Suomalaisia odotettiin, oli kiireimmittäin tehty tie muutamien
suopeltojen ylitse. Pääjoukkonsa oli Rajevski koonnut Lapuan kylän
edustalle, jossa tykistö monilukuisen ratsuväen suojassa puolusti
Kauhavan mäkilöiltä tulevaa tietä.

Kaksi kasakkia toi nyt Venäläisten päällikölle nuoren suomalaisen
talonpojan, jonka he olivat ottaneet vangiksi metsässä. Tämä oli
kookas, solakka ja hyvin vaatetettu mies oikeassa Suomen
kansallispuvussa. Hänen päässänsä oli pikkuinen lakki, tehty kuudesta
kolmikulmaisesta verkapalasta. Sininen takki ja sen yli mekko olivat
keltaisella vyöllä kiinnitetyt hänen vartalonsa ympäri, niin että hänen
kaulansa ja leveä rintansa olivat paljastettuna. Jalassa oli hänellä
pieksut. Vaikka hänen kätensä olivat sidotut kiinni selän taa, säihkyi
hänen sinisissä silmissänsä tuima ynseys, kun hän seisoi kenraalin
edessä.

Muuan ajutantti rupesi Suomen kielellä tutkimaan vankia; toinen
kasakeista otti hänen jahtilaukkunsa ja antoi sen kenraalille. Laukussa
löytyi yksi kirje ja vähän ruoka-aineita. Eräs toinen ajutantti aukaisi
kirjeen ja ilmoitti kenraalille, että sen oli kirjoittanut eräs
upsierin rouva miehellensä, majuri Gek’ille Porin rykmentissä, ja että
kirje sisälsi ainoastaan tietoja perheellisista seikoista.

Tutkittaessaan vastasi talonpoika lyhyesti ja jäykästi:

“Nimeni on Paavo Nissinen”.

“Kotoisin Kurun kappelista”.

“Vien kirjettä upsieri Gek’ille hänen vaimoltansa”.

“Läksin toispäivänä aamulla Kurusta”.

“Suomalaista sotaväkeä ei ole niillä paikkakunnilla”.

Pages: First | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | ... | Next → | Last | Single Page