Jouluaattona juomarin kodissa / 1-näytöksinen näytelmä

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.

Jouluaattona juomarin kodissa,

1-näytöksinen näytelmä.

Alkoholin tuhoja I.

Näytelmä-sarja,

jonka kirjoitti
Evald Ferd. Jahnsson.

Ensimmäisen kerran julkaissut

Emil Öhman 1892.

Kaikki lainmääräämät oikeudet pidättää itsellensä tekijä.

Yleisölle.

Se sarja näytelmiä, joita olen aikonut julkaista nimilehdessä luettavan
otsakirjoituksen alla, esiintyy kokonaan vaatimattomana. Nämät näytelmät
ovat ai’otut seuranäytelmiksi, etenkin maamme raittiusyhdistysten
käytettäviksi. Siksi olenkin niitä sepittäessäni pitänyt silmällä
tilapäisten näytelmäseurojen tavallisesti köyhänpuolista
näyttämökalustoa samoin kuin sitä verrattain vähäistä näyttelemiskykyä,
jota harjaantumattomilta näyttelijöiltä sopii pyytää. Mutta vaikk’ei
tilapäisten näyttelijäin näytteleminen vastaakaan taiteen vaatimuksia,
niin voivat seuranäytelmätkin kuitenkin tehokkaasti vaikuttaa kansamme
henkielämään.

Erittäin ilahuttavana tosiasiana on minusta nähden pidettävänä se
seikka, että useat maamme raittiusseuroista ohjelmiinsa ovat ottaneet
näytelmä-kappalten näyttämisen. Joku suuri kirjailija on sanonut, että
näyttämölava pyytää olla maailma. Näyttämöllä näkee katsoja ihmisten
hyveet ja paheet kuvattuina sellaisina kuin ne maailmassa esiintyvät.
Hyveet saavuttavat kiitoksen, paheet saavat ansaitun palkkansa.
Sovitus-enkelinä on Kaikkivaltiaan Jumalan sovittava käsi.

Varsinaisia raittiusnäytelmiä löytyy niukalta. Kartuttaakseni tätä
vähäistä varastoa olen ryhtynyt tähän toimeen.

Näytelmä-kappalten käyttämistä raittiusasian edistämiseksi lienee
muutamilta tahoilta vastustettu. Minusta osoittaa tuollainen
vastustaminen ahdasmielisyyttä ja turhaa pelkoa, vaikka olenkin
vakuutettu siitä, että vastustajat jalossa tarkoituksessa ovat tähän
vastustukseensa ryhtyneet. Sillä jos vaan pidetään silmällä, että
näytellään siveelliseen henkeen kirjoitettuja näytelmiä, niin ei niistä
tarvitse turmelusta pelätä, vaan on niiden vaikutus katsojiin
epäilemättä oleva päinvastaista laatua.

Turussa Marraskuun 3 p:nä 1892.

Tekijä.

Henkilöt:

Erkki Häyrinen. Annaliisa, hänen vaimonsa. Mari. Pääkkö. Neiti
Hyvönen
. Palvelustyttö.

(Tapaus jouluna v. 1891 Turun kaupungissa.)

(Näyttämö kuvaa pientä tupaa, jossa ovet perällä ja vasemmalla. Lähellä
sivuovea huono pöytä ja sen takana tuoli. Pöydällä kiviastia, jossa on
vettä, sekä avonainen kirja. Oikealla ruokakaappi. Perällä pari kolme
tuolia).

Ensimmäinen Kohtaus.

Annaliisa (yksin. Istuu esiripun noustessa pöydän vieressä lukien
raamattua. Nousee kotvasen kuluttua seisaalle.) Ajatukseni harhailevat
sinne tänne enkä saa niitä kiinnitetyiksi luettuihin sanoihin. En
kauemmin raamatustakaan löydä rauhaa levottomalle mielelleni! (hieroen
käsiänsä yhteen.) Eikä hän saavu kotia! — Ehkä kuitenkin, (Rientää
peräovelle ja kuulustelee.) Ei askelten kaikuakaan! — Voi kuinka täällä
on kylmä!… Kuinka vapisen! Heikko olen … milloin viime kerran
söinkään? Mutta mitäpäs ruuasta, jos ei vaan tuo pienokainen tuolla
kuolisi viluun! (Rientää sivuovelle, jonka avaa ja kohta jälleen
sulkee.) Huh! kuinka kylmä sielläkin. Eikä tikkua, ei edes lastua, millä
lämmittää! Missä, missä viipynee Erkki, joka jo eilen lupasi tulla kotia
rahoineen? (Katsoo taas ovesta sisään.) Vaan vielähän tuo elää — koska
peite kehdossa liikahti.

(Mari astuu sisään peräovesta kori ja pieni joulukuusi kädessä.)

Toinen Kohtaus.

Annaliisa ja Mari.

Mari Hyvää huomenta Annaliisa! Pistäydyin vaan ohimennen, torilta
palatessani pikimältään tänne sisään vähän lämmittelemään ja
toivottamaan sinulle onnellista joulua. (Puhaltaa käsiinsä.) Mutta onhan
sinulla täällä kovin kylmä!

Annaliisa (syrjään.) Vai Huovisen Mari! Ennemmin kuolen kuin hänelle
tunnustan totuuden. Hän huhun siitä levittäisi kautta koko kaupungin.
(Ääneen.) Terve tultuas Mari! Olipa oikein hauskaa, että…

Mari. (Keskeyttäen.) Mitäpäs siitä hauskuudesta puhumista tähän
aikaan!… Kovat ovat ajat… (Laskee joulukuusen nurkkaan.) Niin…
Torillakin oli tänään kaikki niin kallista, että oikein sydäntä särkee
köyhän ihmisen! Puhuttiin kesällä, kun tuli huono heinävuosi, että liha
talvella tulisi halvaksi. Ihmiset eivät muka voisi pitää elukoitaan
elossa ilman ruuatta. Mutta — voi herranen aika! — kuinka siinä
erehdyimme! Katsoppas Annaliisa, tähän aikaan elävät ihmisten elukat
ruuattakin ja — liha entistään kalliintuu. (Avaa korinsa.) Huomaappas,
että tuo pieni paistinlihan näköinen lihamöhkäle maksoi viisikolmatta
penniä päälle markan! Entäs nämä ahvenet … katso Annaliisa —
millaisia joutavia, pieniä vekkuleita!… neljä naulaan. Satuin
myöhästymään torille. Niitä ostin viisi naulaa…

Annaliisa (syrjään.) Noita ahvenia hän kutsuu pieniksi! Voi, jospa
olisi minulla yksikin naula niitä!

Mari. Mitäs sanoit?

Pages: First | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | Next → | Last | Single Page